August @ Helsinki, Luther-sali 180910
Keikka Helsingissä aiheuttaa aina ristiriitaisia fiiliksiä. Pohjanmaalta maamme kapitaaliin on jonkinmoinen matka ja se vaatii tietysti järjestelyjä kun käytännössä koko viikonloppu on kiinni ja puoli suomea vilahtaa auton ikkunasta. Ja taas toisaalta: Hki on lähes aina oikein mukava keikkapaikka. Niin nytkin. Ei siis valiteta vaan iloitaan!
Reissun starttihan oli aikaisin lauantaina. Roudaus oli aika kevyt koska setti oli akustinen ja monenmoista kaiutinta oli jo paikan päällä valmiina. Myös Junnu, joka tuli Saabilla Tampereelta, totta kai. Extra uber mahtavaa oli taas kun Samix oli mukana matkassa. Oma äänimies on valtava asia. Saminkaan läsnäolo ei kuitenkaan auttanut siihen, että matkamme sisälsi lähes kaikki kliseet ja paheet, kuten Juustoportin ja huonot jutut. Mitä muuta voi odottaa kun 5 jätkää istuu 15 tuntia parin kuution kokoisessa tilassa? No aika paljonkin, mutta eipä siitä tässä enempää.
Perillä on kuitenkin mukava olla. Tuttuja kasvoja ja mukavan olonen keikkapaikka tuo Luther-sali. Heinosen Juha ja Fivestar prophetin äijät oli jo iloisesti paikalla.
Kamat sisään ja patterin ostoon. Perusmeininki siis. Ostakaa nuoret kotikunnastanne 9 voltin paristot ennen kuin lähdette Helsinkiin keikalle. Sieltä niitä löytää huomattavasti vaivalloisemmin.
Keikalla se vasta onkin mukava olla. Studion pölyjä oli jo ehditty kolmen keikan edestä pyyhkiä pois joten jonkinlainen lavapreesens oli taas olemassa, mikä helpottaa artistin elämää olennaisesti. Tosin omat ongelmansa oli kyllä täälläkin läsnä. Lähinnä basson monitorisoundi oli koko illan mystisesti kateissa vaikka äänimiehet paiskivatkin hommia asian eteen. Basisti Samille tämä tietysti teki keikan aika työlääksi kun ei kuullut itseään. Viimeisimpien tietojen mukaan Sami on edelleen hengissä ja olosuhteisiin nähden hyvä voimainen.
Mutta itse keikkahan oli oikein hyvä kokemus. Sali täynnä innokasta väkeä ja koko ilta täynnä evankeliumia. Täällä esiteltiin myös uusi biisi, vallaton “Villi Muuli”. Häpeämätön roadmovie - country renkutus. Näin lämpimälle yleisölle voisi soittaa vaikka joka ilta!
Erityisesti tästä keikasta annetaan pisteet Tumelle ja koko Vuolteen suurenmoiselle perheelle joustavuudesta, uhrautuvaisuudesta ja riskinotosta(ja sen hallinnasta). Harva isäntä lähtee keikalle 500 kilometrin päähän kun perheen lisäystä on luvassa hetkenä minä hyvänsä. Augustin Tuomo lähtee. Onnittelut koko perheelle pikku pojan johdosta! Kaikki meni hyvin ja kitarasankarikin selvisi ajoissa synnytykseen.
Kiitos teille kuulijat, järjestäjät, Juha Heinonen, Syvä Sininen, 5Star prophet, sukulaiset ja ystävät! Kiitos yläkertaan varjeluksesta ja hyvästä johdatuksesta!
Esa
****
07/08/10 – Kokkola, Länsipuisto
Puistopicnic
"Reenataanko nyt vai keikan jälkeen”
Nyt, eli muutamaa tuntia ennen keikkaa. Olemme päässeet kesällä helpolla keikkamatkojen suhteen, jos se nyt on vielä jollekin epäselvää. Jos pisin matka on ollut 15 kilometriä, ei pääse kovin paljoa rasittumaan. Tämä ei toki vähennä keikan arvoa, ei yhtään. Kyllä tämä käy näinkin. Koska edellisestä puhtaasta akustisesta keikasta oli aikaa jo 10 kuukautta (what?), ei reenaaminen sinänsä tee hallaa. Parsimme listan kasaan ja soitimme läpi. Tässä vaiheessa oli tutusti jo kiire ja miljoonan viulut survottiin Muuliin. Äkkiä matkaan.
Hätää ei kuitenkaan ollut, ei pienintäkään, olihan Samix lupautunut äänituottajaksi koko tapahtumalle, kuten viime keikalla. Ookoompi asia meille taas! Oma miksaaja bändillä on sata kertaa enemmän kuin ABC:n yhdestoista ateria, se ilmainen. Vieläpä kun mies ja PA olivat ständbai-tilassa. Oioioioioi. Paljon sanottu, mutta kuka on näitä hommia tehnyt, tietää. Tsekkasimme sountit uudenkarhean Scanian lavalla viimeisenä ja kaikki toimi, paitsi lavalle johtavat portaat (porras), jollaisina debytoi rikkinäinen puiston penkki. Mitenpä muutenkaan?
Kokkolan Länsipuisto, erinomainen kesäilma, lauantai ja keskipäivästä tunti itään. Äkkiä keikka käyntiin! Iltakiireiden vuoksi saimme korkata tapahtuman; kellä keikkaa muualla, kellä suuntana Helsinki. Taas on saatu paljon enemmän kuin on toivottu. Saa soittaa elävälle yleisölle omaa musiikkia. Nyt sen alkaa vasta tajuamaan, kun on sentään jo pari keikkaa taas alla. Aurinkoisia katseita yleisössä. Jeah! Samoin oli lavalla. Lyhyt setti uuden ja vanhan sekoitusta, ei muuta. Kellään ei ollut keikan jälkeenkään mitään isompaa valittelun aihetta. Paitsi nälkä, mutta sekin korjaantui pian järjestäjien tarjoamilla eväillä. Kyllä kannattaa sävellellä musiikkia, jotta ”bisneksellä” on jatkuvuutta ja pääsee kokemaan näitä hetkiä! Nopea auton pakkaus ja pienen fiilistelyn kera lähdimme siis kuka mihinkin. Varmaa oli se, että Puistopicnic oli järjestämisen arvoinen. Tsemppiä ensikesän tapahtumaan!!?? Kiitos Linda ja Katrina. Yhteiskristillisyydessä on voimaa. Kiitos yleisö!
-Juhana
****
17/07/10 – Kälviä, Vapaa-ajan talo
Keski-Pohjanmaan kesäjuhlat
"Ääni ei pysähdy täällä”
Taas asiat liian hyvin. Tai no ei liian, mutta hyvin. Isot kesäjuhlat, joissa väkeä ja lämpöä riittää. On aikamoinen rikkaus, että pyydetään esiintymään kotipitäjässä parin viikon välein, eri järjestäjien toimesta ja uskomattomassa Suomen kesässä. Tällä kertaa järjestäjänä oli Helluntaiseurakunta.
Matkaa keikkapaikalle oli jo lähes kaksi kilometriä, joten varasimme matkaan yhden lisäminuutin - tuli tarpeeseen. Pitäähän kaupassa käydä. Koska olemme leuhkoja muusikoita, jokainen ajoi nytkin keikalle omalla autollaan. Mahdumme sentään vielä samalle parkkipaikalle, vaikka hevosia lienee yhteensä lähemmäs 1000. Voi sitä polttonesteiden määrää... Bonusta joka huoltoasemalta. Bling.
Hallilla - kuten meillä sanotaan - Samix otti meiltä luulot pois ja laittoi meidät kamoinemme ojennukseen. Hyvä näin, oli syytäkin. Ensinnäkin, soitamme Samin mukaan laitonta musiikkia. Sami siis miksaa laitonta bändiä, joten hän on myös lainsuojaton. No eihän se kovin laitonta ole soitella levyttämättömiä biisejä, eihän...? Entäpä mitä sanotte siitä laittomuudesta, että Juhalla oli tällä keikalla kaksi eri rumpusettiä? Nyt on hommat isolla. Haluttiin kokeilla parin biisin akustista kevennystä keskellä keikkaa ja about soitin per mies per setti oli periaate. Saako kahdella setillä ja yhdeksällä kielisoittimella yhden keikan soitettua? Jotenkuten... Vähän jäi uupumaan...
Ilta oli tullut siihen taitteeseen, että meitä odotettiin lavalle ja sinne myös menimme. Tässä kohdassa tulee se miinus, joka tulee aina tässä keikkamestassa... Toki jo checkin aikaan, mutta siksi en jaksanut siitä mitään kirjoittaakaan. Samixin mukaan on ”hienoa” miksata, kun ääni ei pysähdy, vaikka kaiut tai kaiuttimet olisi nollilla. Se ei pysähdy, vaikka mies kävisi nollilla. Kauan eläköön ääni! Parempi näin päin, vaikeahan se olis soitella, jos ääniaalto ei liikkuis. Olosuhteita ei saa syyttää huonostakaan esityksestä. Oma syy, jos on syytä syyhyn. Tänään oli hankaluuksia, mutta hyviäkin hetkiä, niin kuin vain pitkään settiin pahimmillaan ja parhaimmillaan mahtuu. Eräiden biisien välillä ollut pitempi puheenvuoro (ei bändin toimesta laadittu) vei mehuja bändiltä, eikä soittofiilikseen palaaminen ollut helppoa... Yritimme toki parhaamme. Tuttu lause, mutta riittääkö se? No joka tapauksessa mietimme, pitäisikö ylipäätään enää suostua moiseen. Toisaalta keikan jälkeen uuden levyn ennakkotilauslista kävi erittäin kuumana. Tästä ja palautteesta päätellen kannatti yrittää ja tehdä parhaansa. Ehkä se riitti. Toki tämä sekoilu ja pään paineleminen menee osin keikkatauon piikkiin... Jostain on vain taas lähdettävä kasaamaan meininkiä. Koimme ainakin akustisen ”välisoiton” melko tuoreena juttuna tällaisessa koko illan konsertissa, joten ehkä tuplasettiä nähdään ja kuullaan jatkossakin. Nyt vain reenaamaan uusia biisejä myös livekuntoon ja eteenpäin.
Ennen koko kioskin sulkemista saimme vielä kokea kesäillassa artistimakkaraa kera hyttysten. Ei huono tämäkään.
Että mitä materialistista tekstiä pohjanmaan pojalta. Oikeasti soittimet oli lainassa August-yhtyeeltä, jota ei ole juridisesti olemassa. Kielet ja kapulat haemme aina Jonas ”mäkki” Olssonin studion roskiksesta. Kävelimme keikalle ja hevosvoimia on oikeasti yhteensä 4, joista 1 on Samixin kompurassa ja 3 mun ruohonleikkurissa, joka ei oo mun. Keikkapalkkiona meillä on grillimakkarat tai viiden euron lahjakortti hyötykäyttöasemalle.
Kiitos Timo ja koko Kälviän Helluntaiseurakunta. Kiitos Keski-Pohjanmaan yleisö!
Oli miten oli, mutta erilaisista asioista huolimatta Jeesus on Herra. Ääni pysähtyy nyt.
-Juhana
****
03/07/10 – Kälviä, keskusta
Valtakunnallinen Evankeliumijuhla
"Missä olen, missä mun pitäis nyt olla, kuka olen?"
Kesä ja kärpäset. Kirvat, ampiaiset, paarmat ja mitä näitä on... Makkarat ja muut kasvikset. Hellettä. Siitä oli tehty Suomen kesä 2010. Oli maittavaa, että juhlaviikonloppu sai osakseen auringonsädettä oikein taivaan täydeltä. Eihän tämmöstä ookkaan! Ei niin, enää.
Suurin osa bändistä miksaajaa myöten oli juhlissa kiinni jo monta viikkoa/kuukautta ennen varsinaisia kisoja, ja porukka keikkaili eri tilanteissa aika monet kerrat ennen omaa keikkaa – ja sen jälkeen. Esalla kokonaisbiisisaldo taisi yltää lähelle 50:tä, mulla ja Tuomolla ehkäpä vain noin puolet tuosta. Samikin notkui basson varressa jo perjantai-iltana. Samixista ja PA:sta puhumattakaan. Muiden tehtävien ohella tämä aiheutti sen, että kuljimme henkilökohtaiset minuuttiaikataulut takataskuissa, ja kyllä, muistaakseni istuin ainakin kerran syömässä oikeaa ruokaa. Taisin nukkuakin, mutta siitä en ole aivan varma.
Siirrettiin pelinappulat juhlateltalle jo perjantaina, koska lauantai oli mitä oli. Lisäksi Juhan rumpukoneisto ja Samin rantasaunan puolikas palvelivat muita artisteja koko viikonlopun. Siinä ei 50 biisiä riitä alkuunkaan, mitä Pearlit ja Ampegit joutuivat hikoilemaan Mutta sitä vartenhan ne on olemassa. Esa oli aiemmin vääntänyt jo selkänsä pilalle Nordia kantaessa. Kelevottomia nuo ruotsalaiset electropianot!
Lisähuomiona todettakoon, että roudatessamme kamoja telttaan totesimme, että Esan terassilta oli lavalle matkaa n. 20 metriä ja bäkkärinä toimineelle Mopiilisaunalle n. 10 metriä. Ei huono! Otetaan kuitenkin huomioon tapahtuman kokoluokka. Joskus näinkin.
Tästä voidaankin hypätä suoraan lauantai-iltaan, koska se mitä tuohon mennessä ehti tapahtua, on kirjan kirjoittamisen arvoinen tarina sinänsä... Kokoonnuimme siis saunalle noin tuntia ennen keikkaa rauhoittumaan ja keräilemään palettia kasaan. Juhakin ehti paikalle häistä varaslähdön ottaneena, kuinkas muutenkaan... Taisi olla jo toinen liukeneminen, ensimmäinen oli checkin aikaan aamupäivällä. Vaikka eri lavoilla oli käyty soittelemassa todellakin jo kymmeniä kertoja samana päivänä, ei August ollut esiintynyt sitten lokakuun 2009. Tilanne on tällöin aika nollilla, mutta päätimme tottakai soittaa uusiakin biisejä. Olihan ne jo laiteltu nauhalle huhti-toukokuussa.
Kohti tuntematonta kuitenkin, hyvästi levytystauko! Lasipullovissyt kainalossa ryntäsimme lavalle paarmoja kiusaamaan ja Viimeinen juna käyntiin. Soittelu tuntui yllättäen kohtalaisen rennolta. Jeah, olemme back in bisnes ja elossa. No ehkä vähän häiriintynyt olo, ei yhdeksän kuukauden tauko voi olla näkymättä. Tällä keikalla se näkyi myös teknisesti, kun edellä mainittu ruotsalainen punakone laittomine kytkentöineen venytti Kuluneen intron laittoman pitkäksi... hoh... Itse biisi oli sinänsä livenä yhtä värisyttävä kuin levylläkin – toistaiseksi ainakin. Kuultavaksi jää, miten se aikanaan otetaan vastaan pitkässä juoksussa. Juhlaviikonlopun teema ”Risti näkyy” oli setissä esillä, kun se päätettiin vanhaan Ristille-biisiin uudemman, mystisen sovituksen myötä. Tämän kummempia muistijälkiä ei keikasta valitettavasti jäänyt, olihan se vain puolen tunnin sykäys kiireisen viikonlopun keskellä. Jäimme kuitenkin (yllättäen) pohtimaan jälkeen päin, että parannettavaa on aina, siitä ei pääse mihinkään. Samix sai ainakin kehuja miksaamisesta ja varmasti aiheesta. Jokainen keikka on uusi esiintyminen.
Saunoimme vielä aamuyöllä kohti sunnuntaita, ja totesimme terassilla, ettei näin paljoa hyttysiä voi olla missään muualla kuin Suomessa. Muut lähtivät nukkumaan (paitsi Heinosen Juha, joka nuoren innolla oli lupautunut vielä futismatsiin urheilukentällä) ja onnistuin myös lopulta raivaamaan tieni autolle läpi hyttysseinämän. Näin juhla-alueella enää yksittäisiä ihmisiä tuohon aikaan. Tämä voi tosin johtua siitä, etten enää nähnyt muutenkaan juuri mitään...
Jonkinlaista tapahtumien käsittelyä ja henkistä purkua teimme sunnuntai-iltana fyysisen purkutyön ohella. Väsyneenä kuitenkin itseironian määrä on käsittämätön, eikä tuolloinkaan mitään salonkikelpoista analyysiä syntynyt. Nostimme viimeisenä tyhjän teltan tyhjältä lavalta Ampegin autoon, ja näinpä sekä keikka että Evankeliumijuhla 2010 oli muisto vain. Mutta lämmin sellainen. Harvoin reenikämpältäkään on tällaiselle keikkapaikalle kilometrin matka, linnuntietä näköyhteys. Kiitos kotiseurakunta, SLEY, juhlakansa ja sinä. Rakennelmat on jo Raahessa varastoituna ensi kesää varten, ja kirkkopihassa näkyy enää yksi merkki juhlista: risti.
-Juhana
